Lueskelin kirjaa loisista . Kirja oli tyypillinen suomalainen tietokirja eli liian vakavasti kirjoitettu. Tuntuu että Suomessa tieteen popularisointi on niin helkkarin virallista, että lennokkaasti tai muuten hauskasti kirjoittavat tyypit voi laskea yhden käden sormilla (Joo, kahden niistä tutkimukset liikkuvat usein Maapallon ulkopuolella).
No, oli kirjassa paikkapaikoin ihan mielenkiintoisiakin kohtia. Mielenkiintoisin olisi varmasti ollut tieto loisten vaikutuksesta suvullisen lisääntymisen rooliin, ellen olisi sitä jo aikaisemmin Jussi Viitalan kirjasta bongannut. Viitalan sanoin:
Miehet ovat olemassa loisten takia! :)
Toinen mielenkiintoinen tiedonmurunen oli se, että satiaisia tavataan ihmisen lisäksi myös gorilloilla. Ehdin jo naureskella gorillahaaremin satiaisepidemialle, kunnes muistin että nuo laiskimukset parittelevat vain pari kertaa vuodessa.
Kaikenkaikkiaan kirjaa voi suositella oppikirjaksi, koska siitä saa hyvän kokonaiskuvan loisten ja niiden isäntäeliöiden (kirjan esimerkit ovat useimmiten myyristä) vuorovaikutuksesta. Mutta jollei ala muuten herätä jo alkuunsa intohimoja , ei kirja ole järin innostavaa luettavaa.
Muissa historia-tieteissä kuin biologiassa loinen muuten määritellään wikipedian mukaan näin:
"Loinen eli koturi ja joskus myös parasiitti tarkoitti maatalousyhteiskunnassa erään sen alimmilla tasoilla olleen ihmisryhmän edustajaa, joka ei omistanut asuntoaan vaan eli työnantajansa tiloissa. Nimitystä käytettiin etenkin Savossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti