KP Kyrö on sitten viimein avannut sanaisen arkkunsa hiihdon doping-jupakassa. On kyllä helppo tarjuta miksi urheilussa doping on niin moraalinen aihe:
homma kummiskin perustuu siihen, että kaikki lähtevät samalta viivalta ja doping-rikkoo tuon periaatteen.
Toisaalta, jokainen tietää että ei urheilussa eikä sen puoleen muussakaan yhteiskunnallisessa toiminnassa mistään samalta viivalta lähdetä. Toisilla on paremmat geenit, harjoitusolosuhteet (hallit, koulut jne.)...
Itse en kyllä oikein tajua sitä tekopyhyyden määrää, joka dopingin suhteen on. Kukaan "meistä" ei käytä, mutta "nuo" varmasti käyttävät. Eikö peli olisi rehellisempää jos tehtäisiin kaksi sarjaa:
Toiseen ne jotka saavat käyttää mitä haluavat ja toisaan ne jotka joutuvat pissaamaan purkkiin vaikka kerran viikkoon?
Tuo purkkiin-pissaamis-vapaa-sarja voisi houkutella myös uusia kasvoja urheilun pariin, sillä muistan lukeneeni Martti Vainiota käsittelevästä teoksesta "Tuskien taival" kutakuinkin seuraavaa:
Kaikista ei ole pissaamaan purkkiin!
Ainakaan perustelu, että doping on niin ja niin vaarallista ja urheilu on terveyden perikuva, ei oikein toimi. Huippu-urheilu ilman dopingiakin on kohtuullisen epäterveellistä kropan rääkkäämistä (esim. urheiluvammat!) ja toisaalta laiton doping se vasta epäterveellistä onkin, kun urheilija joutuu kaikenmaailman puoskareiden luona käymään.
Itsehän en ole urheilija enkä väitä että asiasta niin paljon tietäisin, saatika tajuisin mitä on olla huippu-urheilija, mutta nämä seikat vaan tulivat mieleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti