Voiko evoluutio selittää eriarvoisuutta?

Toiset saa ja toiset ei, niin se vaan menee. Tämä lainalaisuus on evoluution ja baaritodellisuuden valossa hyvinkin ymmärrettävä, mutta päteekö se myös globaalilla tasolla?
Demokratiavaje, naisten poliittinen aliedustus, etninen väkivalta — ja kyllä —, se älykkyys. Tatu Vanhasen kirja ”Globaalit ongelmat” pureutuu näihin suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Ei lainkaan niin mediaseksikästä kuin evoluutiopsykologien tutkima parinvalinta, mutta tärkeää. Vai väitättekö vastaan?

Vanhasen lähtökohta on tuttu evoluutiopsykologiaa lukeneille. Sosiaalista ei voi selittää vain sosiaalisesti, vaan mukaan on otettava myös perimä. Ei olekaan ihme, että häntä on haukuttu konservatiiviseksi ja kirjan sanoma vain vahvistaa tätä mielikuvaa. Koska maailmassa vallitsee jatkuva olemassaolon taistelu niukoista resursseista, ei maailmanlaajuinen tasa-arvo ole mahdollinen. Mutta jotain on silti tehtävissä ja ensin on selvitettävä mistä ongelmat johtuvat.

Ensimmäinen Vanhasen tutkima ongelma on yhteiskuntien väliset demokratisoitumisasteet, toiset maat ovat demokraattisempia kuin toiset. Miksi?
Vanhasen mukaan tätä kysymystä voi selittää olemassaolon kamppailun avulla. Taistelu vallasta on olennaisesti taistelua resursseista. Demokratisoitumisen suhteen kyse ei niinkään ole maan taloudellisesta tilasta suhteessa muihin maihin, vaan siitä miten tasaisesti resurssit ovat jakautuneet maan sisällä. Myös kehitysmaat voivat olla siis melko demokraattisia.

Seuraava mielenkiinnon kohde Vanhasella on naisten poliittinen aliedustus. Hänen mukaan taustalla on sukusolujen kokoeroon perustuva evolutiivinen syy. Pienemmän lisääntymispanoksen suorittavien miesten kesken kamppailu vallasta on kovempaa, koska evoluutio on suosinut statuskoiraita. Myös Henry Kissinger oli samoilla linjoilla väittäessään vallan olevan tehokkain lemmenlääke.

Kolmas Vanhasen tutkima globaali ongelma on etnisten konfliktien yleisyys. Vanhasen mukaan taustalla on evoluution valossa ymmärrettävä ihmislajin taipumus kriisitilanteissa jakautua meihin ja heihin. Tätä taustaa vasten etniset konfliktit muistuttavat verisiä jalkapallo-otteluita.

Viimeisenä ja tunnetuimpana tutkimuskohteenaan Vanhanen esittelee ajatuksiaan kansojen varallisuuden erojen syistä. Vanhasen mukaan kansakunnan keskimääräinen älykkyysosamäärä on tärkein globaalin eriarvoisuuden syy. Kirjasta löytyykin ne kuuluisat taulukot, joiden mukaan esimerkiksi keskimääräinen kamerunilainen on älykkyydeltään kehitysvammaisen tasolla (ÄO 64).

Kirjan luettuaan Vanhasen taannoinen leimaaminen konservatiiviksi ja sosiaalidarwinistiksi tulee melkein oikeutetuksi, mutta onko kyseessä roskatieteen vastaisku? Lukekaa itse.


Tatu Vanhanen: Globaalit ongelmat. Terra Cognita 2008.