Vanhan feministisen sanonnan mukaan "henkilökohtainen on poliittista". Näin ajateltuna Jorman - ja näitä jormiahan suomenmaa on täynnä - seksinpuute ei olisi vain henkilökohtainen vain myös poliittinen ongelma. Miksei näin ole? Syitä tähän ruodin seuraavassa. Pohdin myös perusteluita sille, miksi seksinpuute ehä sittenkin on yhteiskuntapoliittinen ongelma.
Ensimmäinen syy on ilmiön harmittomuus. Eihän seksi ole mikään ruuan tai juoman tapainen välttämättömyys?
Ei ehkä olekaan, mutta parittelemaan pääsemätön uros on aivan kuin eläintarhaan vankittu eläin. Hän ei pääse toteuttamaan omaa lajiolemustaan. Koska seksi on miehen elämässä eteenpäinvievä voima, aiheuttaa sen puute alistumista ja apatiaa. Nämä eivät ole kvin hyviä ominaisuuksia nykyisessä kilpailukyky-yhteiskunnassa.
Onkin hassua, että hyvinvointiyhteiskunnassa vallitsee näin suuret erot seksiresurssien suhteen, vaikka esimerkiksi nälkää ei nykysuomessa juuri kukaan näe.
Toinen syy siihen ettei miesten seksinpuutetta haluta nähdä poliittisena ongelma on sen
sen luonnollisuus. Koska taustalla on darwninin seksuaalivalinnan teoria ja tarkemmin naaraan valinnat, ihmisten on vaikea nähdä miten muka ilmiöön voitaisiin vaikuttaa. Kun äidiltä periytyvää mitokondrio-DNA:ta verrataan isältä periytyvään Y-kromosomiin , huomataan äitilinjan suurempi vaihtelevuus. Johtopäätös:
Historian saatossa miesten lisääntymismenestyksessä on ollut suurempaa vaihtelua kuin naisten. Näin on aina ollut, miksei siis olisi jatkossakin?
On kuitenkin muistettava että jokainen esi-isämme pääsi parittelemaan ja toisaalta, eikö sosiaalisten innovaatioiden tulisi juuri pyrkiä ylittämään luonnon rajoitukset? Tarjoammehan lesboillekin oikeuden hankkia lapsen, miksei heteromiestä voisi auttaa edes pelkän seksin saamisessa? Tämä lienee kohtuullinen vaatimus, etenkin kun nykytietämyksen valossa halu saada lapsi ei ole edes kovin biologinen tarve (jota parittelemaan pääsy varmasti on):
http://www.valt.helsinki.fi/staff/rotkirch/vauvakuume.htm
Kolmas syy siihen ettei miesten seksinpuutetta pidetä yhteiskunnallisena ongelmana, on tietenkin hallitseva individualistinen eetos. Ajatellaan, että koska kaikki on itsestä kiinni, myös syyt seksinpuutteeseen löytyvät henkilöstä itsestään. Tällainen syyllistävä eetos on tietenkin omiaan vain lisäämään puutteessa elävän kansanosan vaipumista yhä suurempaan puutteeseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
ATM-keskustelussa jotain on jäänyt minulle epäselväksi. Kumpi vaihtoehdoista kuvaa paremmin tämänhetkisiä ATM:n "seksimarkkinoita"?
-osa miehistä jää aina ilman, ja tämä on systeemin sisäänrakennettu ominaisuus (poislukien sodat yms.)
vai
-osa miehistä ei onnistu synnyttämään seksuaalisia tuntemuksia naisissa syystä tai toisesta. Syynä voi olla esim. se, että epävarma ja värisevä mies ei aktivoi naisessa "miesmoduulia", eli mies päätyy naisen kategorisoinnissa samaan epäseksuaalisten olentojen kategoriaan kuin vaikkapa vanhat ukot, naiset ja lapset. Vaikka puolet miehistä kuolisi pois, nämä "miesmoduulia" aktivoimattomat miehet saattaisivat silti jäädä yksin, sillä harvemmat naiset turvautuvat myöskään muihin epäseksuaalisiin ihmisryhmiin.
Voisiko vastaus olla jotakin seuraavaa: itsevarmemmalla otteella ATM:kin saisi seksiä. Vastaus on siis enemmänkin jälkimmäinen vaihtoehto. Voi tietysti olla niin, että itsevarmuutta ja psykologisia ominaisuuksia on vaikea muuttaa. Jos tilanne on lähes patologinen, voisi kokeilla esim. lääkitystä...
Lähetä kommentti