Törmäsin termiin "prekariaatti" ensimmäisiä kertoja aikanaan television A-talk -keskusteluohjelmassa, jossa se Diilin voittanut Olli ja kokoomuslainen-koomikko Lotta Backlund höykyttivät oikein kunnolla paria aktivistia. Tällaisessa keskustelussa minun ei ole vaikea valita puoltani.
Kuitenkin myöhemmin hiukan enemmän tutustuattuani prekariaatin sanomaan, huomasin että en oikein voinut allekirjoittaa sitä. Syitä tähän ruodin seuraavassa:
Ensinnäkin, wikipedian mukaan prekariaatti tarkoittaa "tilapäisissä tai epätyypillisissä työsuhteissa olevaa". Itse en ole edes tällaisessa työsuhteessa. Tunnen sielujen sympatiaa paljon enemmän rantojen miehiin tai muihin kenties pysyvästi työelämästä syrjäytyneisiin. En oikein voi samaistua akateemisen symbolianalyytikon valitukseen tietotyön ahistavuudesta.
Toisaalta, vaikka olen valmistunut yhteiskuntatieteistä, en aina oikein ymmärrä porukan ideologien hämäriä italo-marxismista ammentavia teesejä.:
http://megafoni.kulma.net/
Olen kyllä hankkinut kirjahyllyyni Negrin ja Hardin teoksen "Imperiumi", mutta kesken sekin jäi...Niinkuin muuten jäi aikanaan myös No Logo -jota tavasin hatken aikaa Attacin lukupiirissä.
Kolmas, ja samalla ehkä tärkein syy, on sisäänkirjotettuna politiikan sosiaalipsykologiseen olemukseen. Mielestäni keskeinen ongelma poliittisessa toiminnassa on siinä, että sinne hakeutuu ihmisiä, jotka jo muutenkin 0vat aktiivisesti mukana lauman toiminnassa. Missä ovat syrjäytyneet ja nuo oikeasti sivulliset, miten he saavat äänensä kuuluviin?
Prekariaatti -liike ei tuo tähän ongelmaan mitään uutta ratkaisua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti