Onko työttömyys geeneissä?

Lueskelin kirjaa Bileet Tornissa jossa nuori älymystö on kokoontunut pöydän ääreen pohtimaan maailman tilaa. Eräässä puheenvuorossa Arno Kotro ruoti kovin sanoin muodikasta geenipuhetta ja varoitti sen vaaroista. Kotron mukaan "kohta varmaan löydetään työttömyysgeeni, jota kenties voitaisiin hyödyntää sikiöseulonnoissa.Tällainen on äärimmäisen vaarallista ajattelua". Itse olen jonkunverran tutustunut käyttäytymisgenetiikkaan ja aihealue on äärimmäisen mielenkiintoinen, koska tutkimusaiheet ovat niin moraalisesti ladattuja. Steven Pinker onkin todennus kirjassaan Blank Slate, että "käyttäytymistieteet eivät sovi nynnyille".
Rupesinkin miettimään miehekkäästi mutkia oikoen työttömyyden ja geenien välistä yhteyttä, keskittyen erityisesti psykologisiin ominaisuuksiin.

Ensimmäinen tällainen mieleentuleva ominaisuus on ujous. USA:ssa - jossa ujoutta hoidetaan sairautena - henkilön perinnöllinen arkuus uusissa tilanteissa näyttäisi johtavan huonoon itsetuntoon. Näin ei ole kuitenkaan ole Kiinassa, jossa tietynlainen varautuneisuus on arvostettu ominaisuus. Kulttuurilla on siis merkitystä.
Työmarkkinoilla kilpailemisessa hyvä itsetunto onkin tärkeä ominaisuus, jotta itseään voisi markinoida. Tämä ominaisuus korostuu nykyisessä työelämässä, joka on yhä enemmän persoonaan sidottu. Daniel Goleman kertookin kirjassaan Tunneäly työelämässä
lukuisia esimerkkejä siitä miten persoona vaikuttaa ihmisen menestymiseen työelämässä. Sen sijaan Goleman jättää kertomatta, että IQ:n kilpailijana nähty tunneäly ei suinkaan ole niin kiva ominaisuus että kaikki voisivat sitä opetella noin vain. Itseasiassa eräs psykologi kertoikin minulle, että monet tunneälyn komponentit, kuten vaikkapa avoimuus uusille asioille, ovat vahvasti perinnöllisiä ominaisuuksia.
Mikäli henkilö on syntymästään asti arka ja pelokas, hän kokee maailman aivan toiselle tavalla kuin työmarkkinoiden kaipaava avoin ja ulospäinsuuntautunut persoona. Avoin henkilö myös hankkiutuu hanakammin uusiin tilanteisiin ja kerää näin ollen työmarkkinoiden kaipaamia kokemuksia enemmän kuin arka toverinsa, joka vaan nyhjää kotona tai istuu kirjastossa.
Toisaalta, avoimeen ihmiseen myös suhtaudutaan erilailla kuin arkaan ihmiseen ja niiden paljon puhuttujen verkostojen luominen onkin avoimelle ihmiselle helpompaa kuin aralle. Itse tunnen jopa niin aran ihmisen, että hän kyllä hakee työpaikkoja sähköpostitse, mutta ei sitten uskalla vastata puhelimeen kun työpaikalta soitetaan.Toisaalta, nykyiset pätkätyöt suosivat myös avoimia ihmisiä, sillä työpaikan vaihto on aina aralle ihmiselle erittäin stressaavaa.

Entä sitten vanhempien kasvatus, kai silläkin on väliä? On toki. On vain tärkeää muistaa, että monet perinteisesti ympäristömuuttujina pidetyt asiat (vanhempien kasvatustyyli, sosiaaliset asenteet jne.)ovat osittain perinnöllisiä. Jos iskä on oman persoonansa avulla menestynyt työelämässä, pystyy hän tarjoamaan lapsilleen aivan toisenlaisen ympäristön kuin ei-menestyjä. Mielenkiintoinen geenien vaikutustapa tämäkin.


Työttömyyden perinnöllisyyttä pohdittaessa nouseekin esiin sama paradoksi joka koskee kaikkea yhteiskunnallisten ilmiöiden biologista selittämistä:
Mitä vapaammassa yhteiskunnassa elämme, ts. mitä vähemmän ympäristö rajoittaa yksilöiden toimintaa, sitä enemmän geenit merkkaavat.

LISÄTIETOA:
Tämä Liisa Keltinkangas-Järvisen artikkeli on ihan mielenkiintoinen johdatus geenitutkimuksen merkityksestä psykologialle. Keltinkangas-Järvinen myös vastaa maileihin nopeasti.

Pekka Santtila ja kumppanit ovat tutkineet mm. ennenaikaisen siemensyöksyn perinnöllisyyttä. Tapasin hänet kerran ja mieleen jäi Santtilan kommentti siitä, että pedofiiliset taipumukset ovat kaksoistutkimusten mukaan yllättävän yleisiä. Useimmat ihmiset vain osaavat pitää halunsa kurissa.