Kumpi on vaikeampaa: olla mies vai nainen?

Lyhyt vastaus otsikon kysymykseen kuuluu:
Olla mies tietenkin. Monesti ole kuullut sanottavan "ole kuin mies", mutta en koskaan enkä missään "ole kuin nainen". Miehenä olo onkin jotain mikä pitää jatkuvasti ansaita sosiaalisen elämän kunnian kentillä. Naiseksi sen sijaan synnytään, väitti Simone De Beauvoir mitä tahansa.

Joku feministi - esimerkiksi baarien naistenvessapuheista gradun tehnyt Heli Niskanen - saattaisi toki kälättää näkemystäni vastaan:
Kyllähän naiset omalla juoruilullaan kontrolloivat paljonkin sitä millainen on "oikea nainen".
Toki kontrolloivat, mutta samallapa kontroivat myös sitä millainen on oikea mies. Väärän miehen ei autakaan muuta kuin tappaa itsensä. Miehet tekevätkin Suomessa noin neljä kertaa naisia enemmän itsemurhia. Toinen "väärän miehen" vaihtoehto on luonnollisesti tyytyä nyrkkikyllikin kohtaloon. Evoluution näkökulmasta tämä taas tarkoittaa geneettistä itsemurhaa ja miljoonia hukkaan heitettyjä mahdollisuuksia.
Nainen sen sijaan voi ruveta vaikka feministi-lesboksi, ja sitä kautta uuden parisuhdelain myötä äidiksi. Ja tuskinpa ne miehetkään pahasti lesboja katsovat, ainakaan jos pornoleffoista mitään on oppimista.


Miehen homoksi ryhtyminen taas on tuskien taival ja moni mies ottaakin tämän vaihtoehdon esiin vasta äärimmäisessä hädässä, esimerkiksi joutussaan vankilaan tai ollessaan pahassa heroiinikoukussa ja vailla kattoa päänsä päällä. Syyt ovat ilmeiset:
Suuri osa miehistä ei moista ratkaisua voi käsittää, ja ne jotka käsittävät, ovat usein kaikkea muuta kuin helliä.


Ja jottei kysymys olisi pelkästään seksistä, on hyvä pohtia myös miehenä ja naisena olon erilaisuutta työelämässä. Työelämässä naiselle on luonnollisesti paljon enemmän vaihtoehtoja kuin miehelle. Jos töitä ei meinaa löytyä, nainen voi ruveta vaikka uimahallin siivoojaksi tai prostituoiduksi. Miehelle tämä ei liene kovinkaan realistinen vaihtoehto.