Ruma vai luuseri?

Unohdetaan hetkeksi, että ihmissuhteet ovat paljon muutakin kuin deitti.netin listoja siitä ”millaisen kumppanin haluan”. Tarkastellaan siis parinvalintaa kylmän rationaalisesti jyväskyläläisen Henry Laasasen tapaan kysynnän ja tarjonnan tapaisena pelinä, vieläpä niin että keskitytään tällä kertaa niihin ominaisuuksiin joita kumppaniltamme emme ainakaan toivo löytyvän.

Paljastuu ”todella” yllättävä sukupuoliero, miehet ovat noin keskimäärin enemmän kiinnostuneita naisen ulkonäöstä kuin päinvastoin ja naisia taas kiinnostaa vastakkaisen sukupuolen sosiaalinen status. Kumpi onkaan siis pahempi noin niin kuin pariutumista ajatellen:
olla ruma nainen vai luuseri mies?

Miehen näkökulmasta voi olla vaikea tajuta miten paljon naiset näkevät vaivaa ulkonäkönsä eteen ja millainen rooli ulkonäöllä on naisten välisissä statuskamppailuissa.

Entäpä naiset, tuo empaattisemmaksi mainostettu kansanosa? Ymmärtävätkö he, millaista on olla luuseri, joka sanakirjamääritelmän mukaan viittaa varsin epämiehekkäisiin ominaisuuksiin kuten pelkuruuteen, saamattomuuteen ja avuttomuuteen?

Voidaankin väittää, että kaikesta kosmetiikasta huolimatta, ulkonäkö on enemmän kohtalon tai siis tässä tapauksessa geenien määräämää kuin sosiaalinen asema. Jos miehellä on heikko itsetunto, niin miten olisi esimerkiksi masennuslääkekuuri? Eräässä apinatutkimuksessa lauman syrjäänvetäytyville jäsenille syötettiin mielialalääke-Prozacia, ja kuurin alkaessa vaikuttaa, näistä yksilöistä tuli melkein heti paljon osallistuvampia lauman toimintaan. Sanon melkein sillä varauksella, että kokeessa laumasta poistettiin myös johtaja-uros.

Väittäisinkin, että rumuus on lyhyyden tapaan helpompi hyväksyä kuin luuserius. Ehkäpä luuserius on hiukan kuin ylipaino? Jos vain tyyppi ottaisi itseään niskasta kiinni, niin muutos olisi mahdollinen. Näinhän usein ajattelemme.
Mielialalääkkeitä käytetään muuten myös syömishäiriöiden hoitoon.