Politiikan voidaan Tatu Vanhasen hengessä katsoa kehittyneen taistelussa niukoista resurseista. Maailmanhistoriaa aina simpanssilaumasta moderneihin yhteiskuntiin voidaan tarkastella taisteluna vallasta; siitä miten ja kenen ehdoilla resurssit pitäisi laumassa jakaa.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena on valottaa eri poliittisten ideologioiden - konservatismi, sosialismi ja liberalismi - näkemystä siitä miten viimekätinen maailmaa pyörittävä resurssi tulisi käsittää. Kyse ei ole rahasta, vaan paljon perustavampaa laatua olevasta asiasta:
seksistä.
Konservatiivinen ideologian voidaan väittää tukevan perinteisiä arvoja ja normeja. Koska Länsimaissa on pitkä kristillisen ajattelun historia, konservatiivit kannattavat seksiresurssien jakamisessa yksiavioisuutta. Yksiavioisuuden voidaankin katsoa olevan eräänlainen miesten enemmistön äänestyksen tulos, jolla kontrolloidaan pelimiesten mellastusta sekä toisaalta naisen seksuaalisuutta.
Sosialistinen ideologia ammentaa näkemyksensä seksiresurssien jakamiseen Leninin iskulauseesta "Jokainen kykyjensä mukaan, kaikille tarpeidensa mukaan". Lienee turha mainita että käytännössä tällainen ideologia ei toimi kovinkaan hyvin, ja syyt ovat ihmisluonnossa. Vapaan rakkauden nimeen vannomissa hippiyhteisöissäkin riitaa tulee viime kädessä siitä kuka saa nukkua kenenkin vieressä. Vai onko omistushalu sittenkin vain kapitalismin seuraus?
Liberaali ideologia toimii parhaiten baarissa tai biologian savanninäyttämöllä. Seksi- ja muut suhteet muodostuvat kysynnän ja tarjonnan mukaan. Koska naaraat ovat vaativampia seksinsuhteen ja koska naaraiden kesken valintakriteerit ovat osittain samoja, on joillekin miehille paljon kysyntää ja joillekin ei ollenkaan.
On selvää että nyky-Suomessa kaikki edellä mainitut ideologiat elävät rinnakkain. Sosiologisen aikalaisanalyysin avulla voidaan kuitenkin väittää että liberaali ideologia olisi voimistamassa otettaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti