sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

Naistutkimus on tiedettä, mutta huonoa sellaista

Kysymys naistutkimuksen tieteellisyydestä on jo parin vuoden ajan ollut ajankohtainen Suomessakin. Kiista alkoi kun Osmo Tammisalo ja Jussi K. Niemelä julkaisivat teoksen "Keisarinnan uudet (v)aatteet" jossa he luonnontieteen näkökulmasta kritisoivat tiettyjä naistutkimuksen piirteitä. Itsekin olen ollut mukana tässä debatissa kirjoittaessani Naistutkimus- lehteen vastineen Tuula Juvosen arvioon edellämainitusta kirjasta - jota lehti ei kuitenkaan suostunut julkaisemaan, kuten ei julkaissut Tammisalon ja Niemelän vastinettakaan.

En kuitenkaan ole aivan samaa mieltä Tammisalon ja Niemelän kanssa naistutkimuksen epätieteellisyydestä. Sen sijaan näen että naistutkimus on usein vain huonoa tiedettä, mm. seuraavista syistä:

Perussyy naistutkimuksen huonouteen on Henry Laasasenkin usein esille nostama naistutkimuksellinen lähtökohta tasa-arvo -ongelmista, jotka koskevat vain naisia. En väitä etteikö lattea juovilla jakkupuku-feministeillä voisi olla tasa-arvo ongelmia. Tällainen ongelma on esimerkiksi palkkaus, sillä naisen palkka on 98 senttiä miehen palkasta.
Mielestäni tasa-arvo -ongelmissa kuitenkin pitäisi lähteä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien olojen korjaamisesta, joka käytännössä tarkoittaa erityishuomion kohdistamista asunnottomiin, syrjäytyneisiin ym. Tietenkin feminisestä näkökulmasta esimerkiksi naisen asunnottomuus on suurin tasa-arvo -ongelma, koska asunnottomien palvelut ovat suunniteltu suurimman käyttäjäryhmän eli miesten ehdoilla:)

Toinen syy siihen, että naistutkimus on huonoa tiedettä, on alan väitetyn monitieteisyyden sijaan tutkimuksen yksipuolisuus. Esimerkiksi näkemys siitä, että sosiaalinen sukupuoli tuottaa biologisen sukupuolen, ei ole kovin hedelmällinen vaikkapa evoluutiobiologisessa tutkimuksessa. Kuitenkin esimerkiksi Tuula Juvonen pyrki tällä väitteellä Tammisalon ja Niemelän kirja-arviossa pyyhkimään syrjään darwinin seksuaalivalinnan teorian.

Kolmas syy, miksi en ole järin innostunut naistutkimuksesta on popularisoinnin puute. Mielestäni hyvään tieteeseen kuuluu alan keskeisistä löydöksistä tiedottaminen "kansan syville riveille" ja naistutkimuksen osalta projekti on pahasti kesken. Toki tämä pätee laajemminkin yhteiskuntatieteisiin, puhummehan "yksinkertaisista asioista monimutkaisesti".

3 kommenttia:

Neonomide kirjoitti...

Kysymys naistutkimuksen tieteellisyydestä ja epätieteellisyydestä tuntuu edelleen etenevän joko/tai-osastolla, mikä on äärimmäisen valitettavaa. Ikään kuin sukupuolitutkimuksen sisäisen biasin paljastamiseen monella tapaa valjastettu oppiala olisi epätieteellinen, koska on pitkälti rakentunut kritisoimaan olemassaolevia tieteellisiä ja kulttuurisia käytäntöjä.

Kritiikki siis on lähinnä osoitus akateemisen ajattelutaidon yleisestä puutteesta ja maamme otollisesta maaperästä naisvihaa lietsovalle populismille. Kun "naistiede" on kaadettu, voidaan alkaa kaatamaan jotain laajempaa feminististä "ideologista kuplaa".

En kuitenkaan ole aivan samaa mieltä Tammisalon ja Niemelän kanssa naistutkimuksen epätieteellisyydestä. Sen sijaan näen että naistutkimus on usein vain huonoa tiedettä,

Naistutkimus ei ole tiedettä, vaan tutkimusta. Women's studies, studies of men, cultural studies, jne.

Tutkimukselle on erityistä se, ettei ihmistieteelliseltä pohjalta olla pitkään aikaan yritettykään ensisijaisesti muodostaa raflaavan yleisiä "tosiasiaväitteitä", kkoska ne on nähty tieteenfilosofisesti niin ongelmallisina.

Keskustelijat ovatkin missanneet naistutkimuksen keskeiset pointit aivan valtavan periaatteellisten kysymysten tasolla, mikä on todella valitettavaa.

Väitteet "naistutkimuksen katastrofaalisesta tilasta" ovat amerikkalaisten tiedetoimittajien yltiöpopularisointeja komppaavien suomalaisten neodarwinistien propagandaa - tätä puolta ei kuitenkaan olla jaksettu tuoda esille ja eritellä tarkemmin.

Johtunee siitä, että akateeminen sukupuolitutkimus ja populaarikulttuurinen kuva sukupuolten "tieteellisestä tutkimuksesta" eivät ole erilaisia, ne ovat oikeastaan vastakkaisia.

mm. seuraavista syistä:

Perussyy naistutkimuksen huonouteen on Henry Laasasenkin usein esille nostama naistutkimuksellinen lähtökohta tasa-arvo -ongelmista, jotka koskevat vain naisia. En väitä etteikö lattea juovilla jakkupuku-feministeillä voisi olla tasa-arvo ongelmia. Tällainen ongelma on esimerkiksi palkkaus, sillä naisen palkka on 98 senttiä miehen palkasta.


Palkkausongelma riippuu täysin määrittelyistä – jos tasapuolisuutta eri näkökulmien suhteen haetaan, niin sekä 80 senttiä ja 98 senttiä ovat virheellisiä lukuja.

Mielestäni tasa-arvo -ongelmissa kuitenkin pitäisi lähteä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien olojen korjaamisesta, joka käytännössä tarkoittaa erityishuomion kohdistamista asunnottomiin, syrjäytyneisiin ym. Tietenkin feminisestä näkökulmasta esimerkiksi naisen asunnottomuus on suurin tasa-arvo -ongelma, koska asunnottomien palvelut ovat suunniteltu suurimman käyttäjäryhmän eli miesten ehdoilla:)

Tästä ei ole dokumentaatiota käsittääkseni missään. Miestenasunnottomuus on tietenkin olennaisempi ongelma, mutta onko se rakenteellinen sukupuolta koskeva ongelma, samassa määrin kuin palkkauskulttuuri, jossa naiset saavat parikymppisinä 8 kertaa heikommin virkasuhteita kuin 30-vuotiaan sisarensa?

Toinen syy siihen, että naistutkimus on huonoa tiedettä, on alan väitetyn monitieteisyyden sijaan tutkimuksen yksipuolisuus. Esimerkiksi näkemys siitä, että sosiaalinen sukupuoli tuottaa biologisen sukupuolen, ei ole kovin hedelmällinen vaikkapa evoluutiobiologisessa tutkimuksessa.

Siksi tuota ei väitetä, eikä kukaan akateeminen taho ole väittänytkään.

Kuitenkin esimerkiksi Tuula Juvonen pyrki tällä väitteellä Tammisalon ja Niemelän kirja-arviossa pyyhkimään syrjään darwinin seksuaalivalinnan teorian.

Ei pyrkinyt. Juvonen vain totesi oman näkökulmansa, minkä mukaan evolutionistinen sukupuolitutkimus on vanhanaikaista ja kauttaaltaan ideologista. Juvonen on tietenkin yhä enemmälti väärässä nykytutimuksen suhteen, mutta samalla puhuu kuten kriittisen sukupuolitutkijan kuuluukin: esittää kritiikkiä (alasta jota ilmeisesti tuntee vain iäkkäiden tertiäärilähteiden kautta).

Kolmas syy, miksi en ole järin innostunut naistutkimuksesta on popularisoinnin puute. Mielestäni hyvään tieteeseen kuuluu alan keskeisistä löydöksistä tiedottaminen "kansan syville riveille" ja naistutkimuksen osalta projekti on pahasti kesken. Toki tämä pätee laajemminkin yhteiskuntatieteisiin, puhummehan "yksinkertaisista asioista monimutkaisesti".

Totta. Hyvistä ja käytetyistä popularisoinneista tuleekin lähinnä mieleen tuossa arvostelussa käsiteltävät kaksi teosta:

http://www.nic.fi/~raijakoo/ex.htm

Yhteiskuntatieteiden vieraantuneisuus arkidiskurssista ei sinällään ole vain nähtävissä ongelmana noiden tieteenalojen perspektiivistä: psykologinen ja biologinen diskurssi ovat tehokkasti markkinoineet ja popularisoineet itsensä ihmisten huulille, pitkälti koska ovat peruskoulu- ja lukioaineita, vanhempia tieteitä ja eksaktiuteen ainakin teoriassa kovasti pyrkivää tutkimusta ja praktiikkaa. Muitakin syitä on paljonkin, niistä lisää väitöskirjassani. :)

TV kirjoitti...

Neomidelle:

Kiitos kommenteista. Tuosta miesten asunnottomuudesta ja asunnottomien palveluiden naisia syrjivistä käytönnöistä löytyy lisätietoa kirjasta "Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina".
Tuota palkkauskulttuuri-esimerkkiä en oikein ymmärtänyt.

TV kirjoitti...

Lisäys:

Kyllä Juvonen NT-lehden kirja-arviossa, tosin viittaamalla Routhgardenin teokseen, pyrkii jops nyt kumoamaan, niin kritisoi darwinin seksuaalivalinnan teoriaa. ja muustakin kuin leimaamalla sen ideologiseksi.

EVOLUTION'S RAINBOW -teoksessa j. Routhgarden esittää oman, sosiaaliseen valintaan tms. perustuvan näkemyksen, seksuaalivalinnan vaihtoehdoksi. Darwinin seksuaalivalinnan teoriahankeskittyy, lisääntymiseen eli geenien siirtoon seuraavaan sukupolveen, ja tämän aihepiirin ympärille keskittyviin mekanismeihin/valintataipumuksiin. Mutta Routhgarden taas peräänkuuluttaa ei-heteroseksuaalisiin suhteisiin liittyvää hoivaa tai jotain vastaavaa. Mulla on hänen kirjansa yöpöydällä ja on viell kesken jotan pointit hiukan hakusessa. Mutta tähän mennessä mäkemykseni ei ole muuttunut:
Se mikä merkitsee, on geenien siirtyminen seuraavaan sukupolveen eli heteroyhdynnän on täytynyt tapahtua. Myös noiden oletettujan hoivataipumusten, jotka eiväy liity hetero(seksiin) täytyy kytkeytyä geeneihin.