Miksi vihaan filosofeja?

Vanhan sanonnan mukaan "niin järjetöntä ei voikaan sanoa, ettei joku filosofi olisi sitä jo sanonut". Suosikki-fyysikkoni Richard Feynman kertoikin uransa aikana hermostuneensa useasti filosofeihin, jotka ovat "aina tekemässä typeriä huomautuksia".
Myös toinen nobel-fyysikko, Steven Weinberg , kertoo kirjassaan "Unelmia Viimeisestä teoriasta" filosofiasta olevan hyötyä lähinnä vain toisia filosofeja vastaan.

Näiden herrojen lausahduksissa on mielestäni vinha perä, ja oman elämismaailmani kokemukset filosofien kanssa keskusteluista ovat olleet usein samansuuntaisia.
Filosofien kanssa keskustelua häiritseekin usein juuri heidän tietämättömyytensä jostakin erityistieteen kysymyksestä. Tämä tietämättömyys yhdistettynä filosofeille tyypilliseen asian perusteiden perusteiden selvittelyyn, vie usein keskustelun sille tasolle, että sitä alkaa epäillä omaa olemassaoloaan. Paljon muustahan ei voi olla varma, mikäli on filosofeja uskominen.
Tämä asian perusteiden perusteiden selvittely liittyy akateemiseen tyyliin keskustella, jossa ratkaisevaa ei niinkään ole se mitä sanoo, vaan miten sen sanoo.
Tätähän akateeminen koulutus lähinnä opettaa, fiksua puhetta ja hyvän tenttivastauksen kirjoittamista.

Lienee turha mainita, että oma kokemukseni filosofien kanssa keskustelusta on se, että he voittavat väittelyn usein ollessaan väärässäkin.