lauantai 14. kesäkuuta 2008

Miksei fysiikka riitä ihmissuhteiden pohjaksi?

Loppupeleissä olemme kaikki vain alkeishiukkaskasoja, tämä lienee totuus. kvanttimekaniikka on silti niin kaukana arkipäivän elämästä, ettei sen varaan voi juurikaan laskea ihmissuhteita - varsinkaan kun niin harva tätä fysiikan aluetta tajuaa. Sen sijaan Suomi on täynnä insinöörejä, joidenka tiedot esimerkiksi klassisesta mekaniikasta ovat varsin hyvät. Kuitenkin nettikirjoitusten perusteella erityisesti insinööritieteitä opiskelleilla näyttäisi olevan ongelmia muodostaa parisuhteita, ainakin jos vertaa kauppatieteitä opiskelleisiin. Syitä voi olla lukuisia, mutta seuraavaksi pohdin sitä, missä määrin pelkkä fysikaalinen ajattelu antaa väärän kuvan ihmissuhteista.

Ensimmäinen seikka joka on hyvä pitää mielessä, on kemian tarpeellisuus. Ihmissuhteet eivät kovinkaan usein ole pelkkää fysiikkaa - esimerkiksi mekaanista toinen toista vastaan hinkkaamista - vaan tarvitaan sitä kuuluisaa kemiaa. Tunnetun sanonnan mukaan fyysisestä läheisyydestä syntyy usein myös henkinen läheisyys, ja ainakin siemennesteen sisältämän oksitosiinin ja vasoproteiinin on osoitettu lujittavan parisidettä .
Ehkäisy on siis kaksipiippuinen juttu, etenkin kun muistetaan lapsien myös lujittavan parisuhdetta.

Toinen seikka, jonka vuoksi fysikaalinen ajattelu ei sovi kovinkaan hyvin ihmissuhteisiin, on psykologian oppi-isän Franx Brentanon huomioima seikka maailman kahtiajakoisuudesta:
Asioilla on joko tarkoitus tai sitten ei. Fysiikan tutkimilla asioilla ei voi ainakaan kovin vahvassa mielessä mitään tarkoitusta, ne vaan noudattavat fysiikan lakeja. Ihmisillä sen sijaan on tavoitteita ja tarkoituksia, vieläpä niin että ihminen voi luulla yhtä ja tehdä toista.
Jotkut ihmiset tosin tyytyvät kumppaniin joka ei ainakaan vaihda mielipidettään .

Kolmanneksi, monet fysiikan universaalaiseiksi luullut lait eivät sovi suoraan ihmissuhteisiin. Esimerkiksi newtonin kuuluisaa toista lakia, ett voi koskettaa tulematta kosketuksi, suoraan sovaltamalla saa vain ahdistelijan maineen.Ihmissuhteissa vetovoima voi todellakin olla yksisuuntainen voima. Ei olekaan ihme, että newton eli koko elämänsä poikamiehenä.
Fysiikan tutkimat ilmiöt ovatkin usein puhtaita riippuvuussuhteita, joilla ei ole mitään tekemistä todellisen luottamuksen kanssa.

Ei kommentteja: