Huumeista

Suhtautuminen huumeisiin on monille ihmisillä lievästi sanottuna mustavalkoista. Esimerkiksi kun toimittaja tarjoaa juttua hamppumarssista lehdistöön, vastaus saattaa olla "Johonkin raja on vedettävä, huumeet ovat ehdoton EI". Seuraavaksi pohdin miksi huumeet voivat jollekin olla KYLLÄ.

Huumeista monikossa puhuttaessa unohdetaan toisinaan, että huumeidenkäyttäjiä on monenlaisia. Kannabiksenpössyttelijä onkin usein yhtä kaukana subutexintykittäjästä kuin Ruotsista Suomeen muuttanut professori lukutaidottomasta afgaanipakolaisesta (vaikka edelliset toki ovat "huumeidenkäyttäjiä" ja jälkimmäiset "maahanmuuttajia"). Kannabiksenkäyttäjä voikin halveksia subutexinkäyttäjää yhtä paljon kuin Seppo, joka käyttää vain alkoholia.

On totta, että ainakin vahvemmista opiaateista (heroiini, oopium jne.) tulee usein huomaamattaan RIIPPUVAISEKSI. Mutta onko tämä välttämättä pelkästään negatiivinen asia? Esimerkiksi heroiini on siinä mielessä rehellinen aine, että se ei petä. Hyvä olo on taattu kunhan annos vain on sopiva. Toisin on ihmissuhteiden laita, vaikka panostamme niihin kuinka, ei ole takeita ettemmekö pettyisi.

Vaikka ihminen ajautuisikin huumeidenongelmakäyttäjäksi, ei hänen elämänsä välttämättä ole täyttä helvettiä. Siinä on nousunsa ja laskunsa, ja väittäisinkin että juuri tämä saa monet pysymään huumeidenkäyttäjänä. Kun välillä tuntuu oikein pahalta, niin sen jälkeen tuntuu oikein hyvältä. On vaikea sanoa, olisivatko nänä ihmiset välttämättä onnellisempia ei-huumeidenkäyttäjinä.Tasaisen tappava arki työttömänä ei ole kovin kivaa.

Onkin hyvä muistaa, että narkkariporukat tarjoavat monelle kaipaamansa yhteisön ja tunteen siitä että on edes jotain - narkkari.

LISÄTIETOA:
A-klinikan Päihdelinkissä voi kohtuullisen vapaasti keskustella huumeista.

Jos taas virallisempi huumepolitiikka kiinnostaa:
Humaania Päihdepolitiikkaa